Siihen aikaan kun isoisä/äiti pizzan osti, niitä valmisti Suomessa vain kourallinen ravintoloita. Puhutaan siis 1970-luvusta. Edelläkävijöistä on jäljellä enää kaksi, kun Turun ylpeys Dennis meni konkurssiin. Dennis tosin tekee toista tulemista, sillä sen perustaja Dennis Rafkin on ostanut konkurssipesän ja aikoo avata ravintolan uudelleen Turkuun.
Pizzerioiden alkuhämärä vie Itä-Suomeen lähelle rikasta karjalaista piirakkakulttuuria. Merimies ja kokki Giovanni Tedeschi perusti Haminaan Ravintola Giovannin vappuna 1961.
Seuraavan pizzaravintolan – Adriano Barin – avasi Adriano Vinciguerra kumppaninsa Raimo Kietäväisen, nyt 92, kanssa Lappeenrantaan 1964.
Näitä kahta paikkaa ei ole ollut vuosikymmeniin kuin muistoissa ja Adriano Lappeenrannan museon perusnäyttelyssä viereisessä vitriinissä SaiPan rinnalla.
Vuonna 1970 perustettiin Helsinkiin Kruununhaan Rodolfo ja 1971 Kamppiin Rivolin pizzeria. Rivolettona se meni nurin pari vuotta sitten.
Muutaman vuoden päästä eli 1975 Helsingissä oli jo muitakin, kuten Punainen Hattu Keskuskatu 7:ssä, Go Inn City Centerissä eli Makkaratalossa ja Pizzamatti Eerikinkadulla.
Ja jopa Fredin tunnetuksi tekemä Kolmannen linjan Oiva sai pizzauunin 1977 ja myi jo silloin noutopizzoja kuin häkää.
Lahden 1978 MM-hiihtojen jälkeen Rossoksi sisustettu ravintola Salpaus oli yhteislähtö sukupolvikokemukselle, jonka tarjosi S-ryhmä. Sitä peesasi edistysmielisen osuuskauppaliikkeen Martina.
Helsingistä Rosso katosi, mutta maakunnissa on vielä voimissaan 23 italialaista perheravintolaa, muttei sitä alkuperäistä. Toisesta jättiketjusta on jäljellä enää muruset: Forssan Martina ja Porin Martina.
Tampereelle pizzan toi 1970-luvun alussa leipurimestari Jussi Linkosuo. Hän perusti Tavastian. Sitten ilmaantui kilpailijaksi aitoitalialainen Luciano. Kumpaakaan niistä ei enää ole.
Vappuna 1975 avautui Turkuun ensimmäinen Dennis Rafkinin pizzeria. Nyt koko ketju kastiketehtaineen on mennyt nurin uusien omistajien käsissä.
Vuonna 1976 Rabbe Grönblom perusti Vaasan Alatorille pizzerian nimeltä O Sole Mio. Siitä lähti liikkeelle maanlaajuinen Pizzeria N:o 1 -ketju, jonka pizzakeisari sittemmin myi Elannolle. Osuusliike tuhosi liikeidean parissa vuodessa ja myi tai lopetti kaikki toimipaikat.
O Sole Mio jäi kuitenkin kaupassa Grönblomille. Tänään samannimistä paikkaa pitää ja sen perinteisiä pizzoja myy ravintoloitsija Ingeborg Sjöblom-Kakkuri.
Hän aloitti kesätöissä Grömblomilla 1980, osti silloisen työpaikkansa Marco Polon 1988 ja myi sen 2013.
Pidettyään vuoden sapattia kilpailukiellon takia hän avasi uuden O Sole Mion 2014. Osoite löytyy parin minuutin kävelymatkan päässä puretusta talosta, jossa vanhan O Sole Mion lisäksi toimi Shellin huoltoasema, baari ja matkustajakoti.
Kakkospaikkanaan N:o 1 -ketjuun Grönblom perusti Tampereen Napolin. Se toimii yhä samassa osoitteessa Aleksanterinkadulla ja samalla konseptilla – mitä nyt on hieman laajentanut sortimenttiänsä. Listalta löytyy 100 pizzaa.
Napolin yrittäjät Birgitta ja Kalle Räsänen ostivat itselleen työpaikan, kun Elanto pani pizzaketjua lihoiksi 1992.
Sopimuksen mukaan heidän oli pakko ottaa myös ”monttu” eli ketjun toinen paikka Hämeenkadulta. Sitä Räsäset pitivät vain puolitoista vuotta ja myivät pois markalla.
Tämä ei ole gourmeeta. Tämä on vain omalla tavallaan paras. Tämä on yhtä paljon Tamperetta kuin mustamakkara ja jääkiekko. Vähintäänkin yhtä tärkeä ruokailmiö kuin rievät, wingsit ja peremeçit (lausutaan: pärämätsit).
Tänne on aina jono ja jälleen kerran se äänestettiin Kaupunkilehti Tamperelaisen lukijaäänestyksessä Tampereen parhaaksi ravintolaksi.
Vanhempien jalanjälkiä jatkaa poika Johannes Räsänen, joten jatkuvuus on taattu.
Se toinen 70-lukulainen on helsinkiläinen Rodolfo. Ylpeä juuristaan. Vaihtanut toki omistajaa ja kerran osoitettakin: Snellmaninkatu 16:sta Kirkkokatu 5:een.
Paikan omistus kiertyy Tampereelle ja Ahosen perheeseen. Matti Ahonen osti ensin maankuulun Pispalan Pulterin 30 vuotta sitten. Tampereella Ahoset pyörittävät myös Ukko Metsoa ja Kerhoa.
Thaimaassa talvehtiva Matti on hallituksen puheenjohtaja ja poika Paavo Akseli Ahonen toimitusjohtaja, jonka ravintolaryppääseen Helsingissä kuuluvat myös Kannas ja Kustaa Vaasa.
Rodolfon tyyli kulkee kohti raikkaampaa yleisitalialaisuutta. Pizzat ohuine pohjineen ja säilyketäytteineen ovat enää sivuroolissa ja kuin tuulahdus 1970-luvun Suomesta.
Ja jos oikein tarkkoja ollaan, ne ensimmäisinä pidetyt pizzeriatkin olivat ”vain” italialaisia ruokaravintoloita.
Esimerkiksi Adrianon päivän listalla oli alunperin Saltinbocca Alla Romana, Piccata Sicialiana, Cotoletta Alla Milanese, Scaloppe Speciale jne.
Ja se Pizza Napoletana, joka teki paikasta todella kuuluisan, oli vain yksi ruokalistan erikoisuuksista.
Juttua korjattu 30.1.2023 kello 10.08: Lisätty tieto, että pizzeria Dennis on tekemässä paluuta.