Palman ja Sóllerin väliä kulkeva juna aloitti liikennöinnin vuonna 1912. Nyt kyydissä on pääosin turisteja.
Mallorcan pääkaupungin asemalla seisoo jono puisia junavaunuja. Antiikkinen sähköjuna on valmiina lähtöön Palmasta Sólleriin. Runsaat sata vuotta kaupunkien välillä liikennöinyt juna vie matkustajansa aikamatkalle läpi huikeiden maisemien.
Sóllerin perustaneet arabialaiset nimesivät hedelmäviljelmille suotuisan asuinpaikkansa Kultaiseksi laaksoksi. Sóllerin seutua on kutsuttu myös Merirosvojen satamaksi ja Appelsiinitarhojen laaksoksi.
Tramuntanan vuoriston ja Välimeren rajaama sijainti on taannut kautta aikojen niin asukkaille kuin merirosvoillekin turvallisen tukikohdan. Sóllerilaisten yhteydet Espanjan mantereelle ja etenkin Ranskaan luonnistuivat vielä 1900-luvun vaihteessa meritse. Matka Palmaan kesti vuoristoteitä pitkin koko päivän.
Vuonna 1875 avautui junareitti Palma–Inca. Tämän myötä insinööri Pedro Garau aloitti Palma–Sóller-junaratahankkeen. Vuorten poikki pohjoisrannikolle ulottuva rata oli kallis hanke. Hinta ei kuitenkaan pelottanut appelsiinikaupalla vaurastuneita sóllerilaisia.
Juna aloitti liikennöintinsä vuonna 1912. Uusi rata mahdollisti entistä nopeammat hedelmäkuljetukset Palmaan. Maantieteellisesti eristetyille asukkaille rata avasi pääsyn eri puolille Mallorcaa.
Nykyään juna kuljettaa kaupunkien välillä lähinnä turisteja. Mennyttä aikaa huokuvine sisustuksineen se on Euroopassa ainutlaatuinen kulkuneuvo.
Vuorten sisällä matka taittuu pimeässä.
Sóllerin juna edustaa aikansa huipputeknologiaa ja antaa mahdollisuuden kokea menneen ajan matkanteon tunnelma. Junan kyydissä lähes 30 kilometrin matka taittuu reilussa tunnissa. Palmasta juna lähtee hitaasti mutta varmasti Plaza de Españan varren juna- ja rautatieasemalta. Aluksi matka etenee tasaista vauhtia lähiöiden halki. Maaseudulla maisemat vaihtuvat mantelipuulehtoihin sekä pinja- ja mäntymetsikköihin. Pelloilla näkee laiduntavia vuohia ja lampaita.
Bunyolan kylä on viimeinen pysähdyspaikka ennen vuoristoa, jossa juna käy korkeimmillaan 200 metrissä merenpinnan yläpuolella. Matkan varrella on 13 tunnelia. Junavaunuissa ei ole valoja, ja vuorten sisällä matka taittuu pimeässä.
Tasainen kiskojen kolina ja avoimista ikkunoista sisään virtaava ulkoilma pitävät matkustajat hereillä. Vaunujen ikkunoista ei saa työntää ulos käsiään saatikka päätään.
Vuoristossa avautuvat yllättävän vehreät ja avarat maisemat. Ikivanhoja, käkkyrärunkoisia oliivipuita kasvaa runsaasti rinteillä. Matkan pisin tunneli on lähes kolme kilometriä pitkä. Sen päästä päähän kulkeminen kestää melkein kymmenen minuuttia. Pimeässä aika kuluu hitaasti, ja päivänvalon pilkahdus tunnelin päässä on tervetullut. Tunnelin rakentaminen pääosin miesvoimin kesti yli kolme vuotta.
Keskellä vuoristoa junasta pääsee jaloittelemaan Mirador Pujol de’n Banyan näköalapaikalla. Vain osa Palmasta lähtevistä junista pysähtyy laakson jylhien maisemien äärellä. Noin kymmenen minuutin tauon jälkeen kuljettaja viheltää pilliin ja matka jatkuu.
Näköalapaikan jälkeen juna ylittää viidestä sillasta rakennetun maasillan. Silta tunnetaan nimellä Cinc Ponts. Vaunussa istuessaan ei välttämättä huomaa matkustavansa 20 metrin korkeudessa oliivipuiden yläpuolella. Maasilta on rakennettu kestävistä kivistä. Siihen on tehty vain pieniä korjauksia viimeisen sadan vuoden aikana.
Junan lähestyessä Sólleria appelsiini- ja sitruunapuita näkyy vaunun molemmilla puolilla. Juna kulkee hitaasti viljelysten läpi, ja ikkunasta melkein pystyisi poimimaan kypsiä hedelmiä. Saarella kasvaa noin 20 erilaista appelsiinilajiketta. Appelsiinit kypsyvät Mallorcalla maalis–huhtikuussa. Pohjoistuulilta suojaavan vuoriston ansiosta ilmasto on talvellakin leuto. Kevät alkaa jo helmikuussa, jolloin mantelipuut puhkeavat kukkaan.
Sóllerin rautatieasemalla kannattaa katsoa Joan Mirón ja Pablo Picasson taidenäyttelyt.
Joan Miró pakeni Francon diktatuuria Palmaan, puolisonsa kotisaarelle, ja pariskunta asui Palmassa. Mirón äidin isoisä oli Sóllerista kotoisin. Joan Miró kuoli Palmassa vuonna 1983.
Rautatieasemalta on lyhyt kävelymatka keskusaukiolle, jonka laidalla komeilevat vanha pankkitalo ja Sant Bartomeun kirkko. Turistien virta vie aukiolta lähteville kapeille kaduille. Katujen kahviloissa on tarjolla appelsiiniliköörillä kostutettuja kakkuja ja appelsiinimehua. Paikallisia hedelmiä voi ostaa kauppahallista.
Aivan keskustan laidalla alkavat appelsiini- ja sitruunapuuviljelmät. Sóllerista on lyhyt matka myös Tramuntanan vuoriston patikointireiteille. Ainutlaatuisen luontonsa ja maisemiensa puolesta Tramuntana on nimetty Unescon maailmanperintökohteeksi. Korkein huippu Puig Mayor yltää 1 445 metriin.
Sóllerista pääsee puisen raitiovaunun kyydissä merenrannalle, Port de Sólleriin. Matka halki hedelmätarhojen kestää noin 20 minuuttia. Ennen päätepysäkkiä, Sóllerin satamaa, voi poistua millä tahansa pysäkillä.
Sóllerista takaisin Palmaan matkustaa junaa nopeammin ja halvemmin bussilla. Molemmat kulkuneuvot liikennöivät kaupunkien välillä ympäri vuoden.
13
Palman ja Sóllerin välillä on 13 tunnelia.