Coitus Int tarjoili 1970-luvun alussa rokkiherätystä Suomen Tampereelta. Nyt ryhmän ydinporukka on jälleen yhdessä, ja lähtee kiertueelle syksyllä.
Olipa kerran 1970-luku ja miehillä pitkä tukka ja paljon ajatuksia. Mikko Alatalo, Pena Penninkilampi, Harri Rinne ja Juice Leskinen päättivät perustaa rock-yhtyeen. Oli siinä mukana muitakin.
Miehiä yhdisti kulttuurimyönteinen, musikaalinen luonne sekä Tampereen yliopisto. Sana oli kaikilla hallussa, varsinkin Leskisellä ja Rinteellä.
Rock-yhtyeitä ei 1970-luvun Suomessa vielä juurikaan ollut. Varsinkaan sellaisia, jotka tekisivät alkukantaista musiikkia suomeksi. Sellainen täytyi perustaa.
– Siihen aikaan oli paljon viihdeorkestereita, jotka olivat nimeltään vaikka sellaisia kuin Los Tacos. Tuli mieleen, että meidänkin pitää laittaa sellainen nimi, sanoo Penninkilampi.
Apuun tuli Harri Rinteen salolainen ystävä. Hänellä oli vitsi, joka jäi elämään – ilmeisen pysyvästi.
– Los Coitus Interruptus. Kun ottaa Losin pois, se on latinaa ja tarkoittaa keskeytettyä yhdyntää, julkisuudesta pitkään hiljaiseloa pitänyt Rinne sanoo.
Nyt miehet ovat jälleen kokoontuneet yhteen. Kolmikko on levyttämässä Coitus Intin vanhoja biisejä uusiksi Tampereen Pispalassa. Syksyllä on luvassa neljän keikan mittainen klubikiertue, joka huipentuu Tampereen ylioppilastalolle. Ryhmä kantaa nyt nimeä Coitus Int Revival. Projektin visuaalisesta ilmeestä vastaa 1970-luvun tapaan Juho Juntunen.
– Näitä biisejä on nyt tullut soitettua keikalla oikein urakalla. Nuoret kuulijat tulevat baareissa kyselemään, että pistä Alatalo vanhaa Coitus Intiä tulemaan, Mikko Alatalo kertoo.
Ennen syksyä, todennäköisesti kesällä, ilmestyy levy, jossa miehet esittävät uusia versioita vanhoista tutuista Coitus Intin lauluista. Mukana on myös ryhmässä bassoa soittanut Juuso Nordlund, joka soittaa myös uudelle levylle Panomiehen ja Per Vers, runoilijan bassot. Ryhmää täydentävät tamperelaisen Hauli Brosin soittajat, mukana siinä kitaristina Mikko Alatalon poika Kalle Alatalo.
Nordlund soittaa myös Tampereen ylioppilastalon keikalla, bassosta vastaa muuten Hauli Brosin Selkä Pulkkinen.
– Ympyrä sulkeutuu. Kun ensimmäistä kertaa olimme menossa ylioppilastalolle keikalle 1970-luvun alussa, järjestysmiehet eivät uskoneet, että me olemme joku bändi. Sitten Leskinen päätti, että aletaan vetää niitä biisejä eteisessä. Pikku hiljaa järjestysmiehetkin uskoivat, että kyllä tuo bändi on, muistelee Alatalo.
Harri Rinne on tehnyt Alatalon kanssa lauluja viiden vuosikymmenen ajan, mutta vältellyt julkisuutta kategorisesti. Osoite on löytynyt jo pitkään Viron Hiidenmaalta.
– Tuleeko nyt julkisuutta? Ei varmasti tule. Me olemme jo niin vanhoja äijiä. Jännittävintä on nyt, säilyykö hengissä keikan alusta loppuun asti, Rinne sanoo.
Silloin (Mikko) Alatalollakin oli pitkä tukka.
Harri Rinne muistelee 1970-luvun erityispiirteitä.
Viisikymmentä vuotta sitten tilanne oli erilainen. Rinne, Alatalo ja Penninkilampi muistelevat nuoruuttaan vauhdikkain sanakääntein. Klisee suruttomasta nuoruusajasta pitää juttuja kuunnellessa kutinsa.
– Silloin Alatalollakin oli pitkä tukka. Kyllä mä sanoisin, että tytöt tykkäsivät. Muistan sellaisenkin tilanteen, että jossain opiskelija-asiayhteydessä joku riehaantui siinä määrin, että kävi suoraan kulkusiin kiinni. Housut olivat onneksi välissä, Rinne veistelee.
Pojat arvelevat, että parhaimman seuramiehen vertailussa juurikin Rinne veti nuoruudessaan pisimmän korren.
– Kotona sinulla ei ollut housujakaan. Kun soitti ovikelloa ja tulit avaamaan oven, sen havaitsi aika nopeasti, kuittaa Alatalo takaisin.
Palataan 1970-luvun alkuun. Silloin miehet alkoivat tehdä rock-musiikkia, jossa oli myös ajan hengestä poikkeava tulokulma yhteiskunnallisiin asioihin.
Coitus Intiltä löytyy muun muassa kappale nimeltään Sotilaspoika, jonka teksti pohjautuu Runebergin suomalaiseen sotamarssiin – mutta versio on kaikkea muuta kuin marssi. Kokonaisuudesta tihkuu ehta kritiikki ylenpalttisen nationalismin suuntaan, joka on purevaa ja kenties edelleenkin ajankohtaista myös herran vuonna 2023.
Iloisin mielin kärsi vaan, hän nälkää, kylmää, haavojaan.
Mun isäin armahin, o-ou. Mun isäin armahin, o-ou.
– Se "o-ou" on sitä rockia siinä, täsmentää Rinne.
Vaaran tunnetta lisää uudessa versiossa ihka aito Laitelan Ismo Salatuista Elämistä – siis Esko Kovero Tampereen Pispalasta. Kovero asuu käytännössä Alatalon naapurissa. Miehet soittavat version, jossa Kovero lukee laulun lopuksi papin siunauksen. Kun seuraa miesten ilmeitä, oivallus tuntuu sytyttävän nyt yli 70-vuotiaita miehiä edelleen. Rockin pitää olla nimenomaan hauskaa.
Aikoinaan virkavaltaa ei naurattanut. Coitus Int suhtautui reippaasti myös uskonnollisiin asioihin. Yhtyeen materiaali sai poliisinkin höristämään korviaan.
– Kertaalleen olimme Pohjanmaalla keikalla siten, että poliisi seisoi oven suussa varmistuakseen siitä, ettei täällä vaan pilkata Jumalaa, muistelee Pena Penninkilampi.
Yhtyeen tausta suhteessa esitettyyn musiikkiin hämmensi myös Helsingissä.
– Love Rocordsin pomo Atte Blom oli kauhuissaan, että miten tämmöinen pitkätukkalauma voi tulla Tampereen yliopiston vaikutuspiiristä? Meitä verrattiin Kasevaan, jossa pidettiin ihmeellisenä sitä, että kyse on työväenluokkaisesta bändistä, jotka ovat kuitenkin mukavia poikia ja laulavat kauniisti, Rinne ja Alatalo nauravat.
Coitus Int räjähti ja sammui aikoinaan muutamassa vuodessa, eivätkä kaikki siinä soittaneet välttämättä olleet parhaita lempiystäviä keskenään sen jälkeen. Leskisen ja Rinteen keskinäinen veistely ja sanaharkka ulottui laulunteksteihin saakka.
Alatalo, Penninkilampi ja Rinne ovat pitäneet yhtä noista ajoista saakka. Yhteys on säilynyt, vaikka Penninkilampi on sittemmin muuttanut Outokumpuun ja Rinne Viron Hiidenmaalle. Alatalon koti on ja pysyy Tampereen Pispalassa.
– Harrin kanssa olemme tehneet muutaman sata kappaletta lauluja, ja Penninkilampi on laulanut säännöllisesti levyilläni. Penan kanssa laulujen ja stemmalaulujen tekeminen sujuu niin vaivatta, että sitä yhteistyötä on kannattanut jatkaa, Alatalo sanoo.
Miten Juice Leskinen suhtautuisi Coitus Intin uuden tulemiseen? Leskisestä aika jätti marraskuussa 2006. Alatalo sanoo, että varmasti hyvin. Hän kertoo muiston, joka innoitti myös myöhemmin Alataloa siihen ajatukseen, että Coitus Intin olisi syytä jälleen tehdä jotain yhdessä.
– Olimme Tampereella Falls-ravintolassa esittämässä Coitus Intin biisejä vuotta ennen kuin Juice lähti maailmasta. Hauli Brosin pojat olivat säestämässä. Juice oli siellä katsomassa sitä juttua, ja oli hyvin innostunut siitä. "Jussi" sitten lähti maailmasta jo seuraavana vuonna, mutta uskon että tuolla yläkerrassa peukku on pystyssä.
Alatalo sanoo, että hänelle on erityisen tärkeätä, että lauluista tehdään mahdollisimman hyvät versiot. Kuuntelija huomaakin äkkiä, että tähän asti äänitetyt lopputulokset ovat erityisen hyvin laulettuja.
Alatalo aikoo itse jatkaa vielä keikkailua, mutta voisiko Coitus Int tehdä lisääkin keikkoja?
– Harri asuu Hiidenmaalla ja Pena Outokummussa, joten asioissa on vähän järjestelemistä. Kyllä tämän tarkoitus on olla tällainen neljän keikan juttu, Alatalo arvioi.
– Toki eihän sitä koskaan tiedä. Kymmenen vuoden päästä voidaan vetää Coitus Intin 60-vuotisjuhlashow, jos miehet ovat iskussa, Harri Rinne murjaisee.