Isä on nähnyt seitsenvuotiasta lastaan edellisen kerran kuusi vuotta sitten. Toinen isä joutui etävanhemmaksi, vaikka äiti käytti huumeita ja alkoholia. Nämä ovat tositarinoita, joita Elatusvelvollisten liiton puheenjohtaja Ahti Hurmalainen, 62, on kuullut.
Hän tietää, miltä isistä tuntuu, kun perhe hajoaa ja yhteiset lapset katoavat äidin kotiin. Toisinaan ero merkitsee kivuliasta oikeustaistelua, jonka seurauksena isät voivat tavata omia lapsiaan vain sattumanvaraisesti.
Hurmalainen on vuosien mittaan auttanut ratkaisemaan satoja huoltajuuskiistoja.
– Eteen tulee jatkuvasti tapauksia, joissa etävanhemman oikeutta tavata omaa lastaan on estetty totaalisesti, Hurmalainen kertoo.
Hänellä on myös omakohtaista kokemusta eroon liittyvistä ongelmista.
Yksi Hurmalaisen kertomista ääriesimerkeistä on isä, joka ei ole nähnyt seitsenvuotiasta tytärtään kuin sattumanvaraisesti, viimeksi kuusi vuotta sitten. Isän tapaamisoikeus on kyllä vahvistettu, mutta lapsen lähivanhempana toimiva äiti on vuosi toisensa jälkeen onnistunut estämään isän ja tyttären väliset kontaktit.
– Tässä tapauksessa isä on mennyt sovittuun aikaan tapaamaan lasta, mutta äiti on joko järjestänyt huutokohtauksen tai ei ole suostunut sillä kerralla avaamaan edes ovea, Hurmalainen kertoo.
Täytäntöönpanokin on hänen mielestään näissä asioissa hampaaton. Varsinkin jos lähivanhempi on hakenut perusteetta turvakieltoa, silloin soitettakaan ei saada selville.
Hurmalaisen mukaan käy usein niin, että lähivanhempi – usein juuri lapsen äiti – onkin laittanut lapsen tarkoituksella yksityiseen päivähoitoon tai terapiaan, ja tällöin eivät kunnalliset lastensuojeluviranomaiset saa tietoa tästä lainkaan.
– Tämä on selvää kiusantekoa. Lähivanhempi voi myös keksityillä puheillaan vieraannuttaa lasta isästään, Hurmalainen kertoo.
Toisessa erotapauksessa kaksospojat saivat syntymänsä perusteella lähivanhemmaksi äitinsä, vaikka hän käytti alkoholia ja huumeita. Kun hän muutti pääkaupunkiseudulta toiselle puolelle Suomea, poikien yhteydenpito isään katkesi käytännössä kokonaan.
– Voi vain miettiä isän tunteita, kun välimatkaa on lähes tuhat kilometriä ja hän saa tavata poikiaan valvotusti vain pari tuntia kerrallaan.
Asianajajaliiton mukaan huoltajuuskiistoissa lapsen etu jää monesti huomioimatta, mikäli lapsi on erotilanteessa määrätty vanhemmalle, joka muuttaakin yllättäen toiselle paikkakunnalle.
Liitto ehdottaa tiedotteessaan kiireellisiin lapsiasioihin päivystysjärjestelmää, jossa lapsen etu otettaisiin huomioon nykyistä paremmin.
Erotilanteessa on liiton näkemyksen mukaan ensisijaisesti vanhempien tehtävä päättää, valitaanko yhteisille lapsille yhteishuoltajuus vai yksinhuoltajuus ja miten lapset ovat kummankin vanhemman luona. Entistä useampi perhe valitsee nykyisin vuoroasumisen.
Vaikka vuoroasuminen on yleistynyt, ongelmia voi tulla toisen vanhemman vaihtaessa asuinpaikkakuntaa. Vuoden 2019 lakimuutoksessa säädettiin, että lapsen vanhemman on ilmoitettava toiselle vanhemmalle muutostaan vähintään kolme kuukautta aiemmin, mikäli muutolla on vaikutusta toisen vanhemman tapaamisoikeuteen.
– Käytännössä lapsi kuitenkin monesti muuttaa saman tien lähivanhemman mukana ja ehtii jo vakiintua uuteen paikkaan ennen kuin asiaa päästään edes käsittelemään, kertoo perhe- ja perintöoikeuteen erikoistunut asianajaja Hanna Räihä-Mäntyharju tiedotteessa.
Hänen mukaansa ei ole oikeudenmukaista, että paikkakunnalta pois muuttava lähivanhempi saa pitkittyneistä oikeuskäsittelyistä johtuen automaattisesti lapsen mukaansa.
– Kiireellisiä muuttotilanteita varten tuomioistuimissa pitäisi olla lapsiasioiden päivystysjärjestelmä, jolloin ne saataisiin nopeasti käsittelyyn, Räihä-Mäntyharju alleviivaa tiedotteessa.
Asianajaja Marja Välilä on erikoistunut yli kymmenen vuoden kokemuksella nimenomaan huoltajuuskiistoihin. Vuosittain hänen hoidettavakseen tulee useita kymmeniä huoltajuusriitoja, joista osa sovitaan ja osa siirtyy oikeudenkäyntiin tai sovitteluun.
Hän muistuttaa, että jokainen huoltajuusriita on omanlaisensa ja jokaisessa riidassa on omat, yksilökohtaiset seikat, jotka vaikuttavat asian ratkaisuun.
– Oman näkemykseni mukaan tuomioistuimissa ei ole viime vuosikymmeneen ilmennyt mitään tiettyä isä- tai äitisuhtautumista, vaan tuomioistuin selvittää tapauskohtaisesti vanhempien kyvyn ja soveltuvuuden toimia lapsen lähihuoltajana ja edellytykset esimerkiksi vuoroasumiselle.
Välilän mukaan tuomioistuinten päätöksiin vaikuttavat muun muassa se, millainen yhteydenpito ja yhteistyö vanhemmilla on lapsen asioissa. Myös vanhempien asuinolot vaikuttavat päätöksiin.
Tärkeää on se, millainen asetelma perheessä on ennen asian vireilletuloa käräjäoikeuteen.
– Miehet tekevät avioerossa yhden suuren virheen, sillä erossa monesti nimenomaan pienten lasten isä lähtee ydinperheestä. Näin toimimalla isä tekee huomaamattaan jo heti alkuun itsestään etävanhemman. Asetelmaa voi olla jälkikäteen vaikea oikeudessa muuttaa, Välilä kertoo.
Tällöin kyse ei ole ei tuomioistuimen toiminnasta tai ratkaisusta, vaan perheen tilanne käräjille tultaessa on jo sellainen, että isä on muuttanut erossa pois ja äiti jäänyt hoitamaan lapsia kotiin.
– Hyvin usein ohjeistankin asiakkaina olevia isiä olemaan lähtemättä perheen yhteisestä kodista ja selvittämään lasten asumiskuviot ennen varsinaista eroa.
Tätä asetelmaa voi olla vaikea muuttaa varsinkin silloin, jos riita kestää useita kuukausia tai jopa vuosia, kuten monesti oikeudenkäynneissä käy.