Yritystilaus tunnistettu

Voit käyttää palvelun kaikkia sisältöjä vapaasti. Jos haluat kommentoida, kirjaudu sisään henkilökohtaisella Mediatunnuksella.

Päivitämme verkkosivujamme - tilaajien on kirjauduttava uudelleen

Jos näet tällaisen otuksen Suomenlahdella, tee ilmoitus – Pääkaupunkiseudun edustalle levisi uusi vieraslaji, josta on lähes mahdoton päästä eroon

Suomenlahdella tehtiin loppukesästä ikäviä havaintoja: Kirkkonummen, Espoon ja Helsingin edustalta löytyi viheliäistä vieraslajia, piskuista liejutaskurapua.

Liejutaskurapu ilmaantui Suomen rannikolle jo vuonna 2009. Aluksi se majaili Naantalin vesillä ja levisi sitten Saaristomerelle, missä se muodosti toistaiseksi runsaimman kannan. Kymmeneen vuoteen liejutaskuravut pysyttelivät näissä paikoissa, mutta viime vuosina se on levittäytynyt myös Suomenlahdelle.

Nyt Suomen ympäristökeskus (Syke) kaipaa virallisten havaintojen lisäksi kansalaisten havaintoja liejutaskuravusta etenkin pääkaupunkiseudulta ja Pohjanlahdelta.

Jos kuvan mukainen otus tulee merellä vastaan, se pitäisi Syken mukaan poistaa vedestä ja ottaa siitä hyvä lähikuva. Sen jälkeen ravusta pitäisi tehdä ilmoitus kansalliseen vieraslajiportaaliin. Samat ohjeet pätevät myös muihin vieraslajeihin, kuten villasaksirapuihin ja rantataskurapuihin.

– Liejutaskuravulla ei ole villasaksi- ja rantataskuravulle tyypillisiä selviä nystyjä otsalla, kuoren etureunassa, vaan keskellä on pieni lovi. Aikuisen liejutaskuravun selkäkilpi on enintään noin 2,5 senttimetriä leveä. Sen väri vaihtelee ruskeasta oliivinvihreään, ja etenkin selässä ja saksien päällä voi olla läikikkyyttä. Saksien etureunat ja alapinta ovat usein vaaleat. Oikeanpuoleinen saksi on tyypillisesti toista suurempi, kertoo tiedotteessa tutkija Katriina Könönen Sykestä.

Taskurapuja ei saa siirtää toisille alueille.

Jos liejutaskurapu pääsee runsastumaan Suomenlahdella, siitä on Syken mukaan lähes mahdotonta enää päästä eroon. Jos näin käy, se uhkaa alkuperäisiä Itämeren lajeja.

– Liejutaskuravut vähentävät tehokkaasti rakkohaurun pinnalla eläviä äyriäisiä ja kotiloita, jotka pitävät rakkohaurun puhtaana muista levistä. Siitä voi olla haittaa koko rakkohauruyhteisölle, kertoo tiedotteessa tutkija Maiju Lehtiniemi Sykestä.

Rakkohauru eli rakkolevä on yksi Itämeren avainlajeista eli lajeista, jotka vaikuttavat laajasti oman elinympäristönsä toimintaan.

– Liejutaskuravut voivat myös tukkia vedenottamoita ja häiritä kalastusta syömällä kaloja verkosta. Toisaalta ravut ovat muiden eläimien ravintoa. Niitä onkin jo löytynyt esimerkiksi lintujen ja kalojen vatsoista.”

Liejutaskurapu elää matalilla rannoilla. Se kaivautuu liejuun tai hakee suojaa kivien, levien ja kasvillisuuden seasta.