Vuonna 1986 peliä voi testata Vapriikissa.
Uuno Turhapuro palasi vahvasti esille tiedotusvälineisiin ja ihmisten mieliin häntä näytelleen Vesa-Matti Loirin kuoleman kautta.
Uuno-elokuvien suurin suosio oli 1980-luvulla, jolloin Turhapuro pääsi myös tietokonepelin aiheeksi. Elokuvasta Uuno Turhapuro muuttaa maalle versioitu peli löytyy Tampereen Vapriikissa olevasta Suomen Pelimuseosta ja on siellä jokaisen pelattavissa.
– Uuno-peli on yksi suosituimmista peleistämme ja Loirin poismenon myötä lisääntyi pelin muistelu sosiaalisen median kanavillamme, tutkija Outi Penninkangas Museokeskus Vapriikista kertoo.
Lukioikäisen Pasi Hytösen vuonna 1986 tekemä ja AmerSoftin julkaisema peli Commodore 64:lle on legendaarinen jo siksikin, että sitä on kuvailtu sadistisen vaikeaksi.
Uuno-peli on yksi suosituimmista peleistämme.
Tarinan mukaan Hytönen pelkäsi pelin olevan liian helppo ja nosti sen vaikeustasoa vielä juuri ennen julkaisua. Lisäys oli kenties turhankin tehokas, sillä pelissä seuraavaan vaiheeseen pääsy saatikka pelin läpäisy edellyttää lähes täydellistä suoritusta.
Uuno Turhapuro muuttaa maalle on sivultapäin kuvattu toimintapeli, jossa pelaajan pitää ohjastaa Uuno Turhapuro kolmen kentän läpi erilaisia esteitä väistellen.
Kentät perustuvat elokuvan avainkohtauksiin: ensimmäisessä kentässä Uuno kyntää peltoa, toisessa hän hiihtää vedessä ilman vesisuksia ja kolmannessa juoksee metsässä.
Uuno Turhapuro muuttaa maalle -peliä myytiin aikoinaan noin 2000 kappaletta. Nykyisin peli on haluttu keräilyharvinaisuus.
Kesäkuussa 2021 pelin levykeversiosta maksettiin Huuto.netissä 3 712 euroa.
Pelimuseossa avautuu 21. syyskuuta Pixeled Years -näyttely, joka esittelee kattavasti Commodore 64 -demoskenen pikseligrafiikkaa 1980-luvulta tähän päivään asti.
Demoskene on 1980-luvulla syntynyt tietokoneharrastajien alakulttuuri, jossa toteutetaan ohjelmoiden sekä musiikin ja grafiikan keinoin tietokoneelle näyttäviä visuaalisia näytösohjelmia, joita kutsutaan demoiksi.
Vaivihkaa tuhannet nuoret alkoivat pelaamisen ohella kokeilla taitojaan myös ohjelmoinnissa, pikseligrafiikassa sekä tietokonemusiikissa. Nuorison loputon into uutta kohtaan synnytti nopeasti eläväisen alakulttuurin omine tapahtumineen, lehtineen ja julkaisuineen.