Miksi murrosikäinen tuntee romanttista ja seksuaalista vetoa aikuista ihmistä kohtaan? Asiaa on viimeksi pohdittu julkisuudessa, kun kansanedustaja Wille Rydmaniin (kok.) liittyvä kohu nousi esille. Rydmanin väitetään viime vuosien aikana kohdelleen useampaa varsin nuorta naista tavoin, jotka ovat olleet kyseenalaisia, mutta eivät täytä rikoksen ominaispiirteitä.
Näin asiaa pohtii Hämeenlinnan kaupungin johtava psykologi Sirpa Seppänen. Hän ei millään tavalla ota kantaa tapaus Rydmaniin, vaan pohtii ilmiötä yleisellä tasolla.
– Murrosikäinen nuori hakee identiteettiään, kokeilee viehätysvoimaansa naisena tai miehenä, ja erilaisia rooleja. Millainen haluan olla, millaiseksi kasvaa, miten minuun suhtaudutaan. Usein ensimmäinen ihastus on saavuttamaton, tutustutaan itse ihastuksen tunteeseen ja omiin reaktioihin, omaan kehoon. Esimerkiksi vanhempi mies voi olla turvallisen ”kaukainen”, jos on vaikka vain nettituttavuus, Seppänen sanoo.
Haastavammaksi tilanne voi käydä, jos nuoren ihmisen kokemusmaailmassa on koettu liian paljon turvattomuutta ja liian vähän huomiota.
– Silloin aikuisen vastaaminen nuoren ”tyrkyttämiseen” saattaa herättää hyvin syvältä toiveita, että läheisyyden tarpeisiin vihdoin vastattaisiin. Nuori ei välttämättä erota seksuaalista ja muuta lähestymistä, varsinkin jos hänen rajojaan on jo rikottu esimerkiksi lapsuuden aikana, ja hänen kokemuksensa on että läheisyys ja hyväksyntä on ostettava seksillä, Seppänen pohtii.
Seppänen sanoo, että tilanteessa aikuisen on oltava se joka asettaa pelisäännöt.
– Ehdottomasti paras aikuisen suhtautumistapa on ikätasolle palauttava, suhteellisen neutraali, mutta myönteinen, jotain ikätason sopivaa myönteisesti kommentoiva, mutta samalla rajat asettava. Rajojen asettaminen kun todellakin on aikuisen tehtävä. Yhteiskunnan vahva seksuaalisvirittyneisyys mainoksissa ruokkii tätä ilmiötä, arkipäiväistää sitä ja hämärtää mikä on ikätasolle sopivaa ja mikä ei.