Kansakoulunopettaja, musiikinopettaja, director musices Kalle Ainola kuoli 93 vuoden iässä lauantaina 28. elokuuta 2021.
Kalle oli syntynyt äitinsä syntymäkodissa Kymissä 24. huhtikuuta 1928. Opettajaperhe muutti Suomussalmelle, jonne hänen isänsä perusti uuden kansakoulun, jota Kalle alkoi käydä viisivuotiaana.
1937 hänen isänsä tuli Pyhtään Myllykylän kansakoulun ensimmäiseksi opettajaksi. Pyhtäällä ei ennen tätä ollut suomalaista koulua. Kalle kävi tätä koulua isänsä johdolla kaksi vuotta ja Pyhtäällä asuen kävi sitten Kotkan lyseon, josta pääsi ylioppilaaksi 1947.
Sodan aikana Kalle oli sotilaspoikana ilmavalvontatehtävissä Ahvenkosken voimalaitoksella. Jo lukiossa hän soitti orkesterissa: Kolyor eli Kotkan lyseon orkesteri. Hänellä oli soitto- ja lauluharrastusta koulussa ja sen jälkeen Kasvatusopillisessa korkeakoulussa ja edelleen Reserviupseerikoulussa.
Viisi- ja kuusikymmenluvulla hän hyvin monena kesänä opiskeli Klemetti-opistossa. Kalle Ainola valmistui Kasvatusopillisesta korkeakoulusta kansakoulunopettajaksi 1949.
Avioliiton Kalle solmi opiskelutoverinsa, loppelaisen Inkeri Salmisen kanssa 1950 ja perhe asettui asumaan Riihimäkeen. Oltuaan ensin kolme vuotta Hyvinkään Hämeenkadun koulun opettajana hän sai Riihimäen Pohjoiselta koululta viran, josta jäi eläkkeelle 1988. Virka oli silloin muuttunut Uramon peruskoulun musiikkiin painottuvan luokanopettajan viraksi.
Kalle oli jo 1960-luvulla ensin tuntiopettajana Riihimäen yhteiskoulussa, sen iltalinjalla ja Lopen kunnallisessa keskikoulussa ja yhteiskoulussa ja peruskoulun tultua 1976 ensin Uramossa neljä vuotta virassansa.
Alkaen 1980 hän oli omalla suostumuksellaan määrättynä hoitamaan toista virkaa oppikoulun musiikinopettajana Karan ja Harjurinteen yläasteella, sekä edelleen Lopella, jossa jatkoi eläkkeelle jäätyään vielä neljä vuotta. Musiikkia Kalle opetti myös Askarteluohjaajaopistossa.
Musiikki oli Kallelle tärkeä. Hänellä ei ollut mahdollisuutta käydä musiikkiopistoa, se ei pienillä paikkakunnilla siihen aikaan ollut mahdollista, mutta hän sai opetusta ja oppi omin päin soittamaan monia instrumentteja. Korkeakoulussa hän opiskeli urkujensoittoa.
Hän toimi opettajanvirkansa ohella kuoronjohtajana Riihimäessä ja Lopella, johti jonkin aikaa myös Hyvinkään orkesteria.
Hänen pitkäaikaisia kuorojaan olivat Riihimäen rautatieläislaulajat ja Lopen mieslaulajat, kumpaakin kuoroa hän johti 30 vuotta ja hänet kutsuttiin kummankin kunniajohtajaksi.
Riihimäen mieslaulajissa hän lauloi viisikymmenluvulta alkaen ja toimi varajohtajana ja 1970-luvulla useita vuosia johtajana. Riihimäen naislaulajien johtajana Kalle oli Taru Linnalan jälkeen yhdeksän vuotta.
Nämä kaksi kuoroa kutsuivat Kallen kunniajäsenekseen. Torstai jäi näiltä kuoroilta vapaaksi, mutta silloin harjoittelivat sekä Lopen että Riihimäen kirkkokuorot, ja niitä hän johti hoitaessaan kanttorin sijaisuuksia, joita varsinkin Lopelta kertyi sangen monen virkavuoden verran.
Kalle johti myös Riihimäen opettajakuoroa ja jonkin vuoden 1970-luvun alussa Riihimäen ammatillisen paikallisjärjestön kuoroa. Näihin aikoihin Kalle johti myös Riihimäen rautatieläisten soittokuntaa. Kontrabassoa hän soitti Riihimäen kaupunginorkesterissa. Hän oli Lopen humpan kantava voima ja pianisti, samoin pianisti Lopen mieslaulajien salonkiorkesterissa.
Kalle jatkoi kuoronjohtoa ja muuta musiikin tekemistä eläkkeellä ollessaan. Hän ilmoitti etukäteen lopettavansa kaiken kuorotoiminnan täyttäessään 75 vuotta, mutta toimi tämän jälkeenkin vielä Lopella ja Rengossa kanttorina ja lauloi Lopen kirkkokuorossa.
Vielä 2013 alkaen hän oli mukana perustamassa ja varajohtajana Riihimäen seudun senioriopettajien Risoluto-kuorossa.
Kalle arvosti saamiaan huomionosoituksia, erityisesti nimitystään Lopen Uupuneeksi 1996 ja Lopen Joentaan kylän Vuoden Kyläläiseksi 2014. Tasavallan presidentti myönsi hänelle director musices -nimen ja arvon 1978. Hänellä oli kuoromerkkejä, kukkomerkistä runsaisiin vuosiruusukkeisiin ja Kirkkomusiikkiliiton ja mieskuoroliiton erikoisansiomerkkiin.
Kalle eli kahdella vuosituhannella, kahdella vuosisadalla ja yhdellätoista vuosikymmenellä. Mustavalkoiset valokuvat, matolaatikkokamera, veivattava lankapuhelin ja radio vaihtuivat väridioiksi, väritelevisioksi, älykännykäksi ja internetin käytöksi.
Kallelta jäi neljä lasta, seitsemän lapsenlasta ja viisi lapsenlapsenlasta. Kalle viljeli perunaa Lopen mullassa ja paljoa muutakin, erityisesti selleriä ja parsaa, kymmenien vuosien ajan kotivävynä, aviopuolisona ja leskenä. Kalle jäi leskeksi 24 vuotta sitten ja koki uudelleen kumppaninsa menetyksen, kun Leena kuoli 2019.
Kalle itse totesi, että hänen nuoruudessaan almanakassa luki hänen nimipäivänsä tammikuun 28:nnen kohdalla Kaarlo, Kaarle, ja näiden perässä: Kalle Kai Mies.
Kalle asui kotona lyhyitä hoitojaksoja lukuun ottamatta loppuun asti. Hän pysyi järjissään ja muisti toimi hyvin. Kaksi päivää ennen kuolemaansa hän puhui pitkään musiikista, musiikin opetuksesta ja milloin opettaja voi antaa oppilaalle kympin musiikista.
Riihikodin hoitaja kertoi, samaan tapaan kuin Riihimäen sairaalasta kerrottiin Kallen tädistä Helmi Ainolasta 70-luvulla, että hän oli mukava, koska huumori säilyi loppuun asti.
Kalle Ainola siunataan haudan lepoon lauantaina 25. syyskuuta 2021 kello 10 alkaen Lopen kirkossa.
Mika Ainola
kirjoittaja on Kalle Ainolan poika