Kuivuus verottaa metsämarjasatoa – mustikka ja vadelma kypsää, hilla-aika ohi

Mustikka on poimittavissa, myös villivadelmaa ja metsämansikoita voi löytää, sekä soilta vielä myös viimeisiä hilloja. Sadetta kaipaisivat myös marjakasvustot. Sisko Savolainen

Sisko Savolainen

Pitkään jatkunut kuuma ja kuiva kausi näkyy Lopen metsissä; vielä keväällä hyvälle näyttänyt metsämarjasato on monin paikoin kirjaimellisesti kuivunut kasaan.

– Mustikat on pieniä pippureita ja kasvustokin monin paikoin rapisevan kuivaa. Tuskin sateetkaan enää näitä kuivimpien kankaiden marjoja pelastaisi, arvelee Anneli Kailokari, joka oli käynyt Launosten marjamaita katselemassa.

Villivadelmia uhkaa sama kohtalo – monestihan vadelmikot ovat nimenomaan paahteisilla hakkuuaukoilla.

Niin vadelmaa kuin mustikkaakin olisi tänä vuonna etsittävä varjoisammista ja kosteammista paikoista. Tämän vahvistaa myös Aulis Ansalehto.

– Jos meinaa kohtalaisen kokoista mustikkaa saada, olisi suunnattava suolle ja nimenomaan suon reunamille, missä pölyttäjiäkin todennäköisemmin on vielä ollut. Mustikka on ollut kypsänä jo runsaan viikon, ja marjaa olisi runsaasti, mutta kivennäismailla se on nyt pientä.

Hillaa on myös löytynyt tänä vuonna seutukunnalta kohtuullisesti.

Marjaa voi löytyä uusista paikoista.

Aulis Ansalehto

– Hillaan ei kuivuus vaikuttanut, sillä kun on laaja juuristo ja suolla kosteutta riittää, kertoo Ansalehto.

– Poutajaksosta on ollut se hyöty, että ei ole ollut hapantunutta marjaa joukossa. Mutta jos hillasuolle mielii, niin nyt alkaa olla jo hirmuisen kiire. Ihan viimeisiä marjoja voi varjoisista paikoista vielä löytyä.

Hillaa on ollut samoilla alueilla kuin viime kesänäkin, joten jos suolle lähtee, kannattaa hillapaikat laittaa muistiin seuraavaa kesää ajatellen, vinkkaa Ansalehto.

Puolukka kestää kuivuutta mustikkaa paremmin.

– Puolukan kukinta on ohi, ja marjaa on kehittymässä aika lailla. Mutta kallioiden päällä ja ihan kuivimmilla paikoilla voi puolukkakin jäädä pieneksi, arvelee Aulis Ansalehto.

Karpalo suokasvina ei sen sijaan ole kärsinyt kuivuudesta.

– Karpalolla raakileen muodostus on käynnissä, ja sitä näyttäisi tulevan tänäkin vuonna hyvin! Sitä kasvaa rahkasammalmatolla suolammilla ja umpeen kasvaneilla järven rannoilla, kannattaa käydä katselemassa, Karpalo on marjoistamme terveellisimmästä päästä. Se on kypsää syyskuun puolivälistä alkaen, ja aika samoilta paikoilta niitä aina löytää, vinkkaa Ansalehto.

Metsämansikat voivat tänä kesänä yllättää mökkitien varressa tai pihan laitamillakin; marjaa on ollut paikoitellen poikkeuksellisen runsaasti. Ja tarkkanenäinen sen myös haistaa, vaikka kasvusto olisi heinikossakin.

Toki paikoin kuivuus on käpristänyt ahomansikkakasvustotkin; paikallinen vaihtelu on suurta.

– Kyllä mustikkaakin kannattaa mennä katselemaan! Sitä ei ehkä löydy ihan niiltä samoilta paikoilta kuin viime vuonna tai aiemmin on ollut, mutta nyt oli hyvä kevät pölytyksen kannalta, ja marjaa voi löytyä uusista paikoista, kannustaa Aulis Ansalehto.

Kommentoi