Nikulassa sijaitseva Villa Rytölä on suloinen värien sekamelska – talon asukkaat vaalivat elämäntapaa: "Ei tämä ole koskaan valmis"

Asuminen: Monet sisustuksesta innostuneet ihailevat Instagramissa Villa Rytölän leiskuvia väreja ja runsasta sisustusta.

Kirkkaanoranssi pirttikalusto on Susannan lapsuudenkodista ja väriltään alkuperäinen. Pasille väri sopi hyvin. Syöttötuoli on lapsenlapsen. Marko Kekki

Laura Ääri

Navigaattorin kartassa lukee Nikula. Kantatieltä käännytään jyrkästi oikeaan, ja pian näköpiirissä on keltainen talo. Sen sisuksista löytyy keltaisen lisäksi valtava määrä muitakin värejä.

Värikkään oranssi on myös emännän mekko, kun hän saapuu pihamaalle.

– Tervetuloa, toivottavat Susanna ja Pasi Rautio kintereillään kaksi koiraa. Sisällä on siamilainen kissa. Pihan perällä kotkottavat kanat.

On aika tutustua Villa Rytölään, jota monet sisustuksesta innostuneet ihailevat Instagramissa leiskuvista väreistään ja runsaasta sisustuksestaan.

– Tulimme noin kymmenen vuotta sitten Lopelle Järvenpäästä. Minulla oli hevonen, jota hoidin itse päivittäin. Kaipasimme kuitenkin maalle, hevosen ja itsemme takia. Oli toive saada hevonen omaan pihapiiriin.

Järvenpäästä alettiin etsiä maatilaa tietyn säteen sisältä. Niin päädyttiin Lopelle ja Nikulaan.

Vuodet kuluivat, hevonen ikääntyi ja siirtyi aikanaan vihreämmille niityille. Tilalle tuli kotitarvelehmiä. Nyt talli on tyhjä ja navetassa vain kanoja, mutta maalaiselämä ihastuttaa edelleen.

– En enää osaisi asua kaupungissa, Susanna Rautio sanoo.

"Pääsääntöisesti sosiaalisessa mediassa tulee hyväksyvää ja kannustavaa kommenttia, tykätään erilaisesta tyylistämme. Joskus joku sitten kauhisteleekin", pariskunta kertoo. Marko Kekki

Kymmenen vuoden aikana talo on kokenut muodonmuutoksen. Sen hirsiosa – kaksi huonetta pönttöuuneineen – on rakennettu 1900-luvun alussa.

– Sittemmin talo siirtyi Karjalasta tulleiden evakoiden haltuun. He rakensivat siihen laajennusosia. Tämä on siis tietynlainen rintamamiestalo, mutta ei kuitenkaan sellainen perinteinen.

Kun Rautiot muuttivat taloon, se oli 90-lukulaisessa kuosissa. Heti alkuun ei tuntunut tarpeelliselta muuttaa yhtään mitään.

– Itse asiassa tapetoin olohuoneen takaseinän sellaisella psykedeelisellä modernilla tapetilla. Se oli kauhea. Onneksi siitä ei ole yhtään kuvaa.

Värikäs ja oman näköinen sisustus alkoi muotoutua ajan kanssa, kuin varkain. Talon luonne, maalaismainen elämäntapa ja omat vanhat perintökalut niin Susannan Järvenpään-lapsuudenkodissa, Pasin pohjoisessa sijaitsevalla kotitilalla kuin Susannan perheen kesämökilläkin alkoivat tuntua luontevalta liitolta.

Keittiön keltaisen senkin väri löytyi, kun Susanna kyseli some-ryhmässä muiden sisustajien mielipidettä. Marko Kekki

Niin alkoi taloon ilmestyä senkkejä, emännänkaappeja ja muita kapineita. Monet niistä ovat saaneet uuden elämän taitavan pariskunnan käsissä.

Väriä löytyy joka lähtöön. On keltaista, oranssia, pinkkiä, liilaa ja turkoosia.

Keittiön keltaisen senkin päällä on kirkkaanpunaisia emaliastioita, patoja ja pannuja.

– Tuo on siitä harvinainen senkki, että sen väriä pohdin hiukan pitempään enkä ihan yksin tai Pasin kanssa. Se oli sellainen tummaksi petsattu tullessaan, ihan tavallinen.

Susanna kertoo yleensä aina antavansa tavaralle mahdollisuuden ja aikaa "asettua omana itsenään".

– Moni tavara asettuukin. Tämä ruskea senkki ei keittiöömme sopinut, joten päätin maalata sen. Poikkeuksellisesti kyselin yhdessä sisustukseen keskittyvässä some-ryhmässäkin muiden mielipidettä, ja sieltä tuli ehdotus tästä keltaisesta. Pidän siitä kovasti.

Hirsiseinillä on niin keramiikkalautasia, isännän keräilytauluja kuin poronsarvetkin. Marko Kekki

Senkin kaverina keittiössä on monta muutakin väriä ja elementtiä. Keittiönkaappeja on hiljalleen vaihdettu 90-lukulaisista 50-luvun kaapeiksi. Vain tason alla nurkassa on enää ysärikaappeja – eivät nekään enää vaaleita vaan turkoosiksi petsattuja ja kirkkaanvärisin kankain somistettuja.

Nurkassa seisoo vaaleanpunainen Smeg-jääkaappi, herkullisen pinkki ja pyöreä muodoiltaan.

– Sen hankin itselleni palkinnoksi, kun olin pitkän kamppailun jälkeen onnistunut lopettamaan tupakoinnin. Se muistuttaa minua siitä, mitä olen saavuttanut, Susanna sanoo.

– Ja jos repsahtaisit taas, kaappi viedään pois, Pasi virnistää hyväntahtoisesti sivusta.

Jääkaappi on Susannan palkinto tupakoinnin lopettamisesta. Saareke on itse tehty. Marko Kekki

Pariskunta jakaa paitsi elämänkatsomuksensa ja -tapansa, myös sisustusfilosofian.

– Ehkä minä ideoin enemmän, mutta aina ja moneen kertaan olen varmistellut, että tämä tyyli sopii myös toiselle. Se on tärkeää, sanoo Susanna ja näyttää sitten sisustuksen miehisiä yksityiskohtia olohuoneesta.

Lapin-tavarat muistuttavat Pasia pohjoisista juurista ja UKK-fanina tunnetun miehen Kekkos-muotokuvakokoelma pelaa hyvin chesterfield-sohvien kanssa. Seinällä on iso televisio – koti ei ole museo, vaan rakas paikka arkea ja elämistä varten.

Ja se arki sujuu parhaiten maalla, Lopella. Niin hyvin, että toisinaan Susanna katselee entisen kotikaupunkinsa Järvenpään Facebook-ryhmää ihmeissään.

– Siellä valitetaan lähikaupan puutteesta ja monesta sellaisesta, mikä on täällä ihan mutkatonta ja tavallista arkipäivää, hän hymähtää.

"Tämä on elämäntapa. Ei talo ole koskaan valmis", sanoo isäntäpari. Marko Kekki

Kommentoi